Jalkapallo, kesä ja espanjalainen viini

Hei, täällä jälleen viiniasiamiehenne Dmitry Kesadov ja gastronomiset muistiinpanomme Espanjasta.

Keskellä kesän kuuminta sesonkia turistien ja täällä ympäri vuoden asuvien ihmisten arki kulkee usein aivan eri suuntiin. Vierailijat käyttävät kaiken energiansa lomailuun, kun taas paikalliset tekevät töitä sen eteen, että tuo loma sujuisi mahdollisimman hyvin.

Kahdesta asiasta kaikki ovat silti kesällä lähes yksimielisiä. Päivällä mietitään, millä jano sammutetaan, ja illalla sitä, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Heinäkuussa jälkimmäiseen kysymykseen oli helppo vastaus: katsotaan jalkapalloa.

Seuraavat kaksi kirjoitustani käsittelevät juuri näitä aiheita – Espanjan maajoukkueen maailmanmestaruusvoittoa sekä sitä, millaisia viinejä ja muita juomia kannattaa valita helteellä.

Aloitetaan jalkapallosta, sillä tämä voitto jää varmasti yhdeksi niistä tapahtumista, joiden kautta kesä 2027 muistetaan. En kuitenkaan aio toistaa kaikkea sitä, mitä espanjalaisesta jalkapallosta on jo kirjoitettu lukemattomia kertoja. Kiinnostavampaa on tarkastella yhteyttä jalkapallon – ja urheilun laajemminkin – sekä espanjalaisen mentaliteetin, kulttuurin, viinin ja gastronomian välillä.

Ja jos ottelun alkuun on vielä hetki ja olet jo mukavasti asettunut television ääreen, viinipullo pöydällä ei tunnu lainkaan huonolta ajatukselta. Mutta mikä viini?

Andrés Iniesta – jalkapalloilija ja viinintekijä

Minun edessäni oli pullo Corazón Loco Sauvignon Blancia, jossa oli Andrés Iniestan oma nimikirjoitus. Valinta ei tietenkään ollut sattumaa.

Iniesta ei ole ainoastaan yksi espanjalaisen jalkapallon suurista legendoista ja vuosien 2008–2012 kultaisen aikakauden avainpelaajista. Hän teki myös vuoden 2010 MM-finaalissa Alankomaita vastaan ratkaisevan maalin 116. minuutilla. Myöhemmin perheen viinitila nimesi yhden viineistään tämän hetken mukaan: Minuto 116.

Lisäksi Andrés Iniesta on viininviljelijäsuvun jäsen.

Perheen viinit valmistetaan D.O. Manchuelan alueella Albaceten maakunnassa. Torreviejasta viinitarhoille ajaa noin pari tuntia. Manchuela luetaan usein osaksi Välimeren viinikulttuurin vaikutuspiiriä, joten täältä Levanten suunnalta katsottuna Iniesta tuntuu melkein naapurilta.

Pitkään tilan käytännön työstä vastasi suurelta osin Andrésin isä José Antonio Iniesta. Andrés puolestaan päätti ammattilaisuransa lokakuussa 2024. Nyt jää nähtäväksi, viekö tulevaisuus enemmän takaisin jalkapallon pariin esimerkiksi valmentajana vai perheen viinibisnekseen.

Bodega Andrés Iniesta ei muuten ole mikään pieni julkkisprojekti. Sen viinejä myydään esimerkiksi Carrefourin kaltaisissa suurissa markettiketjuissa. Tila aloitti noin kymmenestä hehtaarista, mutta vuosikymmenten aikana viinitarhojen pinta-ala on kasvanut huomattavasti, noin 120 hehtaariin. Joissakin lähteissä vastaan tulee jopa 300 hehtaarin luku.

Joka tapauksessa kyse on kunnianhimoisesta viinitilasta, jonka tuotteilla on hyvä maine myös ammattilaisten keskuudessa.

Lue myös: jos Välimeren viinikulttuuri kiinnostaa, Alegrían blogista löytyy Dmitry Kesadovin kirjoitus Etelä-Espanjan viinityylistä ja Välimeren rypälelajikkeista, kuten Monastrellista, Girósta ja Alicante Bouschet’sta.

Miksi urheilu on Espanjassa niin tärkeää

Ennen kuin jatkamme jalkapalloilijoiden ja viinitilojen välisten yhteyksien tutkimista, kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan urheilun asemaa espanjalaisessa elämässä.

Tavallisen espanjalaisen sanomalehden avaaminen riittää kertomaan paljon. Urheilu – ja erityisesti jalkapallo – vie valtavasti palstatilaa ja huomiota. Tässä vaiheessa ei enää puhuta pelkästä harrastuksesta, vaan ilmiöstä, joka toisinaan muistuttaa kansallista pakkomiellettä.

Joku voisi leikillään kutsua espanjalaisia ”jalkojen kansaksi”. Itse muotoilisin sen hieman ystävällisemmin: Espanja on pikemminkin ”älykkäiden jalkojen maa”.

Miksi?

• Espanja on tuottanut maailman parhaita jalkapalloilijoita, koripalloilijoita ja pyöräilijöitä – siis urheilijoita lajeihin, joissa jalkatyö on ratkaisevaa. Jopa hyvin teknisissä lajeissa espanjalaiset erottuvat fyysisellä liikkumisellaan. Rafael Nadal oli täydellinen esimerkki. Kaikki muistavat hänen hurjat yläkierteensä ja pallot, jotka osuivat aivan takarajan tuntumaan, mutta hänen jalkatyönsä kentällä oli vähintään yhtä vaikuttavaa.
• Espanjassa osataan myös tanssia. Flamencossa ja bolerossa jalkojen rytmi voi vangita katseen täysin. Antonio Gadesin ja Joaquín Cortésin nimet tuntevat monet sellaisetkin, jotka eivät muuten seuraa tanssia. Jokaisella alueella on omat esiintyjänsä ja perinteensä, ja paikallisissa juhlissa tanssitaan mielellään aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Flamencosta puhutaan usein musiikki- ja lauluperinteenä, mutta Sevillassa sitä seuratessa ymmärtää nopeasti, kuinka erottamaton osa kokonaisuutta käsien ja jalkojen rytminen liike on.
• Ja sitten ovat juoksutapahtumat. Jos aiot lähteä sunnuntaikävelylle Barcelonassa, Valenciassa tai missä tahansa suuremmassa espanjalaiskaupungissa, kannattaa tarkistaa etukäteen, ettei juuri sinä päivänä juosta maratonia. Muuten tuntuu helposti siltä, että koko kaupunki on mukana – nuoret, vanhat ja joskus myös nelijalkaiset osallistujat. Barcelona järjestää yhden Espanjan suurimmista maratoneista, mutta juoksuinnostus ei rajoitu suuriin urheilukaupunkeihin. Myös gastronomiastaan tunnettu, elegantti San Sebastián juoksee. Kun kävimme siellä vaimoni kanssa talvella, aivan ensimmäisenä näimme rantakadun vieressä upeita massatenniskenttiä ja pyöräilijäryhmiä. Yksi pyöräilijöistä pysähtyi äkisti, jätti pyöränsä sivuun ja hyppäsi kylmään mereen. Ajattelimme ensin, että kyseessä oli suomalaisittainkin tuttu talviuimari. Selitys oli lopulta paljon arkisempi: märkäpuku. Urheilu kuuluu Espanjassa tavalliseen elämään.

• Ja lopuksi härkäjuoksut. Espanjassa juostaan nimittäin jo ennen varsinaista härkätaistelua. Encierro-perinteessä ihmiset juoksevat härkien edellä tietäen hyvin, että tilanteessa on todellinen loukkaantumisriski. Tunnetuin esimerkki on Pamplona, jonka juoksut Ernest Hemingway teki maailmankuuluiksi romaanissaan Fiesta. Härät päästetään aitauksista kaupungin kaduille ja ohjataan kohti areenaa samalla, kun juoksijat yrittävät pysyä niiden edellä. Kokeneet osallistujat juoksevat eläinten edessä vain lyhyitä osuuksia ja tuntevat vaarallisimmat kohdat. Silti kaatumisia, ruhjeita ja vakaviakin vammoja sattuu, minkä vuoksi reitin varrella päivystää runsaasti lääkintähenkilöstöä. Perinteestä voi olla montaa mieltä, mutta yksi yhteys tämän kirjoituksen teemaan on ilmeinen: myös tässä liikkeen, tasapainon ja jalkatyön hallinta ratkaisee kaiken.

David Silva ja Kanariansaarten viinit

Palataan takaisin jalkapalloon ja viiniin.

Toinen tämän tarinan keskeinen nimi on David Silva. Iniestan tavoin hän kuului siihen poikkeukselliseen espanjalaissukupolveen, joka hallitsi kansainvälistä jalkapalloa vuosina 2008–2012.

Kanariansaarilta kotoisin oleva Silva lähti myöhemmin mukaan Bodega Tamerán -viiniprojektiin yhdessä paikallisen viinintekijän Jonatan García Liman kanssa.

Silvan tapaus on tietyllä tavalla vielä Iniestaa kiinnostavampi. Ensinnäkin hän todella asettui jalkapallouransa jälkeen viinitarhojensa keskelle ja osallistuu itse moniin käytännön töihin.

Toiseksi Jonatan García Lima ja hänen toinen tilansa Suertes del Marqués ovat jo vuosien ajan kuuluneet Kanariansaarten kiinnostavimpiin ja arvostetuimpiin viinintuottajiin.

Eikä syyttä. Esimerkiksi 7 Fuentes, Trenzado ja Vidonia ovat viinejä, jotka kannattaa painaa mieleen. Teneriffan vulkaaninen maaperä, vanhat köynnökset ja saariston erikoisolosuhteet tuottavat persoonallisia viinejä, jotka eivät yritä muistuttaa mitään muuta.

Ne eivät ole halpoja, mutta Kanariansaarilla viininviljely on vaikeaa ja kallista.

Täällä meidän alueellamme joitakin näistä viineistä löytyy Vinessencestä.

Mitä jalkapalloilijat itse juovat?

Yksi kysymys herää tietysti lähes aina: mitä huippujalkapalloilijat itse juovat?

Viinin kulutus on Espanjassa vähentynyt, kuten monessa muussakin maassa, mutta monille espanjalaisille viini on edelleen ennen kaikkea ruokajuoma ja luonnollinen osa ateriaa.

Jos ajattelee ammattiurheilijan ruokavaliota ehdottoman ”ei pisaraakaan” -periaatteen kautta, espanjalainen suhtautuminen voi tuntua hieman erilaiselta. Täällä yksi viinilasillinen aterian yhteydessä on perinteisesti nähty aivan eri asiana kuin varsinainen alkoholin käyttö.

Ja hieman liioitellen: 150–250 millilitraa viiniä vaikuttaa melko vaatimattomalta määrältä kaksimetrisen huippu-urheilijan rinnalla, jonka koko olemus näyttää koostuvan lähinnä lihaksista.

Internetissä kiersi aikoinaan paljon juttuja Lionel Messin mieltymyksestä Vega Sicilian Únicoon. Viini on kallis, mutta espanjalaisessa keskustelussa hinta tuntui olevan sivuseikka. Messiä on Espanjassa vuosien ajan kohdeltu lähes omana poikana.

Kyse ei myöskään ollut siitä, että hän joisi Únicoa jatkuvasti. Kuvissa esiintyneet pullot liittyivät erityisiin hetkiin. Yhdessä äitinsä kanssa otetussa kuvassa heillä oli esimerkiksi pullot omilta syntymävuosiltaan.

Messi on ollut mukana myös omissa viiniprojekteissa, mutta ei ole tehnyt niistä erityisen näkyvää osaa julkisuuskuvaansa.

Ammattiurheilija ei tietenkään voi viettää aikaansa kertomalla kaikille, mitä viiniä hän joi illallisella tai missä ravintolassa söi. Jos juuri tämä jalkapallon ja viinin yhdistelmä kiinnostaa, suosittelen seuraamaan toimittaja Santi Rivasia. Hän kuuluu harvinaiseen joukkoon ihmisiä, jotka osaavat puhua asiantuntevasti sekä jalkapallosta että viinistä.

Hänen kauttaan voi esimerkiksi huomata, kuinka kiinnostuneita jotkut Atlético Madridin pelaajat – kuten Marcos Llorente – ovat fine dining -ravintoloista ja laadukkaista viineistä.

Miksi muuten iso osa joukkueesta olisi päätynyt Etxebarriin, yhteen Baskimaan tunnetuimmista gastronomisista temppeleistä? Siellä ruoka on poikkeuksellista, viinilista valtava ja pöydän saaminen voi vaatia kuukausien odotuksen.

Santi Rivasilta löytyy paljon anekdootteja ja juoruja, mutta myös erittäin vakavasti otettavia huomioita viinistä ja jalkapallosta.

Dmitry Kesadov on kirjoittanut espanjalaisesta baari-, aperitiivi- ja viinikulttuurista myös erillisessä oppaassamme missä Espanjassa kannattaa juoda ja syödä jotain pientä.

Urheilu osana espanjalaista elämäntapaa

Vaikka tiesin ennestään, kuinka tärkeä osa arkea urheilu Espanjassa on, jotkin luvut yllättivät minut silti.

Esimerkiksi Andalusiassa noin 65 prosenttia väestöstä harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja aktiivisesti. Tässä ei puhuta muutamasta venytyksestä aamulla, vaan uimahalleista, kuntosaleista, juoksusta, urheiluseuroista ja jalkapallojoukkueista, joita löytyy melkein jokaisesta työyhteisöstä – suuresta tehtaasta pieneen myymälään.

Andalusian luku kuuluu Espanjan korkeimpiin, mutta sama ilmiö näkyy koko maassa: valtava osa väestöstä liikkuu aktiivisesti jollakin tavalla.

Katsotaan vaikka omaa aluettamme. Torreviejassa on erinomaisia ja moderneja urheilukeskuksia. Se on toki tämän rannikon mittakaavassa melko suuri kaupunki, mutta hyviä liikuntapaikkoja löytyy myös Almoradísta ja monista huomattavasti pienemmistä kunnista.

Lisää kaupungin arjesta, infrastruktuurista ja aktiivisen elämäntavan mahdollisuuksista voit lukea Torrevieja-oppaastamme.

Mielenkiintoisia ovat myös ohjelmat, joiden kautta työttömät tai tietyissä haavoittuvissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat käyttää urheilupaikkoja ilmaiseksi tai hyvin pienellä maksulla.

Ajatus on järkevä: juuri vaikeina aikoina liikunnalla, päivärytmillä ja sosiaalisilla kontakteilla voi olla tavallista suurempi merkitys.

Lasten liikuntaan panostetaan paljon, mutta niin panostetaan myös yli 60-vuotiaiden aktiivisuuteen. Urheilu ei täällä ole vain nuorille ja kilpailijoille, vaan koko väestölle.

Madridissa Manzanaresjoen ympärillä on laajoja virkistysalueita, joihin kuuluu puistoja, juoksureittejä, liikuntapaikkoja ja kymmeniä kilometrejä pyöräteitä. Bilbaossa Nerviónjoen ympäristö palvelee samalla tavalla kaupunkilaisten ulkoilua ja liikuntaa.

Olympialaisista Carolina Maríniin

Tuottaako tämä kaikki tuloksia? Ehdottomasti.

Otetaan vertailuksi olympialaiset. Vuonna 1980, vain muutama vuosi Francon ajan päättymisen jälkeen, Espanja saavutti yhden kullan, kolme hopeaa ja kaksi pronssia – yhteensä kuusi mitalia.

Vuonna 2016 saldo oli seitsemän kultaa, neljä hopeaa ja kuusi pronssia eli yhteensä 17 mitalia. Pariisissa vuonna 2024 Espanja sai viisi kultaa, neljä hopeaa ja yhdeksän pronssia – yhteensä 18.

Mutta tilastot kertovat vain osan tarinasta. Espanjalaisia menestyjiä tunnetaan jalkapallosta, käsipallosta, pyöräilystä, moottoriurheilusta, moottoripyöräilystä, tenniksestä ja lukuisista muista lajeista.

Ja sitten on Carolina Marín.

Vuonna 2014 hänestä tuli sulkapallon Euroopan- ja maailmanmestari. Vuonna 2015 hän voitti maailmanmestaruuden uudelleen, ja vuonna 2016 hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen naisten olympiavoittaja sulkapallossa.

Kaikki eivät ehkä heti ymmärrä, miksi pidän saavutusta niin valtavana, joten taustaa kannattaa avata hieman.

Huippusulkapalloa hallitsivat vuosikymmeniä ylivoimaisesti aasialaiset pelaajat. Kiina, Intia, Korea, Thaimaa ja muut Aasian maat tuottivat kerta toisensa jälkeen lajin parhaita urheilijoita. Muiden maanosien pelaajat jäivät usein selvästi jälkeen.

Vaikka sana ”badminton” on englantilainen, britit eivät keksineet mailalla ja sulkapallolla pelattavia pelejä tyhjästä. He tutustuivat Aasiassa samantyyppisiin lajeihin, kuten Intiassa pelattuun poonaan, ja Kiinassa oli omia vastaavia perinteitä jo paljon aikaisemmin.

Siksi Carolina Marínin voitot maailman parhaista aasialaispelaajista olivat niin merkittäviä.

Hänen menestyksensä innosti myös paljon espanjalaisia lapsia lajin pariin. Marín on käyttänyt näkyvyyttään lisäksi kampanjoihin koulukiusaamista, väkivaltaa ja urheilussa esiintyvää häirintää vastaan.

Kirjoitan Carolinasta tavallista enemmän myös siksi, että vuodesta 2026 tuli hänen uransa viimeinen. Päätökseen vaikutti erityisesti vuoden 2024 olympialaisissa saatu vakava polvivamma.

Hän kuitenkin päätti uransa olympiavoittajana, kolminkertaisena maailmanmestarina ja seitsenkertaisena Euroopan mestarina. Harvinaisen vaikuttava ura.

Kun jalkapallokin on ”Real”

Espanja ei siis elä yksin jalkapallosta. Mutta palataan vielä kerran lajiin, jota täällä kutsutaan syystäkin kuningaslajiksi.

Jo Espanjan jalkapalloliiton nimi on Real Federación Española de Fútbol – kuninkaallinen Espanjan jalkapalloliitto.

Monarkian ja jalkapallon suhde on Espanjassa pitkä ja näkyvä. Suurten voittojen yhteydessä kuninkaalle saatetaan esimerkiksi luovuttaa maajoukkueen pelipaita numerolla 1.

Vuoden 2014 MM-kisojen epäonnistumista on jopa leikillisesti yhdistetty samanaikaiseen kuninkaanvaihdokseen. Teorian mukaan Espanja oli tottunut niin vahvasti Juan Carlos I:n pitkään valtakauteen, että kruununvaihdos sekoitti hetkellisesti jopa jalkapalloilijoiden mielenrauhan.

Tieteellinen teoria se tuskin on, mutta se kertoo jotain siitä, kuinka helposti jalkapallo ja koko maan symbolit Espanjassa kietoutuvat yhteen.

Real Madrid tarjoaa tästä paljon konkreettisemman historiallisen esimerkin. Se sai ”Real”-arvonimen kuningas Alfonso XIII:lta ja kasvoi myöhemmin yhdeksi maailman tunnetuimmista jalkapalloseuroista.

Kun monarkia, instituutiot ja jalkapallo kohtaavat Espanjassa, kyse ei siis aina ole vain seremoniasta.

Ei olekaan yllättävää, että vuoden 2026 MM-voiton jälkeen tunnettu Aalto-viinitila ja sen omistaja sekä enologi Mariano García – itsekin innokas jalkapallon seuraaja – valmistivat viiden litran Aalto Jeroboam -erikoispullot päävalmentaja Luis de la Fuentelle ja liiton edustajalle Aitor Karankalle tunnustuksena heidän osuudestaan menestykseen.

Mariano Garcían Castilla y Leónissa tekemät viinit – Mauro, San Román, Garmón ja muut – sekä hänen poikansa kanssa Rioja Alavesassa valmistamansa Baynos ovat muuten espanjalaisen viinin todellisia klassikoita.

Muistan hyvin Mauro- ja San Román -viinien 1990-luvun vuosikerrat. Tuolloin ne kuuluivat parhaiden ravintoloiden tärkeimpiin viineihin täällä meidän alueellamme.

Nykyään hinnat ovat aivan toista luokkaa, mutta viinit ovat edelleen vakuuttavia.

Maajoukkueen viiniä ja jamónia voittajille

Tarinamme lähestyy loppuaan, mutta yksi yksityiskohta on vielä mainitsematta.

Espanjan jalkapalloilijoilla ei ole vain omaa maajoukkueeseen yhdistettyä vettä – tällä hetkellä Agua Sierra Cazorla –, vaan myös vahvasti maajoukkueeseen liittyvä viinibrändi: Ramón Bilbao.

Zamora Company, jonka valikoimaan kuuluvat Ramón Bilbaon lisäksi erinomainen albariño Mar de Frades ja nykyään myös galicialainen Godeval, osoitti hyvin, kuinka kaupallinen vainu, oikea ajoitus ja espanjalainen jalkapallo voivat osua täydellisesti yhteen.

Yhtiö ryhtyi maajoukkueen sponsoriksi vain muutama vuosi ennen suurta menestystä ja sai sen myötä valtavan kansainvälisen näkyvyyden.

Eikä tässä vielä kaikki.

Neymar on ollut mukana kansainvälisessä viiniprojektissa, jossa Espanjaa edusti tunnettu Faustino. Cristiano Ronaldo on sijoittanut ravintolaliiketoimintaan muun muassa Rafael Nadalin ja Iglesiasin perheen kanssa. Sergio Ramos on puolestaan ollut mukana Kabuki-ravintolaryhmään liittyvissä sijoituksissa.

Huippu-urheilun, ravintoloiden, viinin ja gastronomian yhteys on siis huomattavasti laajempi kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella.

Ja tietenkin meidän on lopetettava jamóniin. Miten muuten tällainen tarina voisi päättyä?

Tunnettu jamón-asiantuntija Enrique Tomás lupasi antaa jokaisen ottelun parhaaksi valitulle pelaajalle jamónia yhtä monta kiloa kuin pelaaja itse painaa.

Ajatus muistuttaa vanhoja taruja, joissa sankari palkittiin omalla painollaan kultaa tai sai mukaansa niin paljon aarteita kuin pystyi kantamaan.

Tässä yhteydessä vertaus tuntuu oikeastaan varsin osuvilta.

Vuoden 2026 mestaruus oli monille Espanjassa – syntyperäisille espanjalaisille, tänne myöhemmin muuttaneille ja ympäri maailmaa liittyneille kannattajille – juuri sellainen hetki, joka jää elämään tarinana vielä vuosiksi.

Jos jalkapallon jälkeen tekee mieli jatkaa matkaa Espanjan gastronomiaan, tutustu myös oppaaseemme Espanjan kansallisista ruoista ja alueellisesta keittiöstä.

Tältä erää sanomme näkemiin. Palaamme pian uuden viiniä, ruokaa ja espanjalaista kulttuuria käsittelevän tarinan parissa.

Hyödyllisiä linkkejä

• Bodega Andrés Iniesta, S.L.U. – katso kartalla
• Bodega Tamerán – virallinen verkkosivusto
• Bodegas Suertes del Marqués – katso kartalla
• Santi Rivasin YouTube-kanava
• Real Federación Española de Fútbol – virallinen verkkosivusto
• Enrique Tomás – virallinen verkkosivusto
• Bodegas Ramón Bilbao – virallinen verkkosivusto

Kirjoittaja: Dmitry Kesadov. Artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi. Viinien, ravintoloiden, tuottajien ja muiden tuotemerkkien maininnat ovat osa kirjoittajan toimituksellista sisältöä eivätkä muodosta julkista tarjousta.

Pidätkö tästä artikkelista? Jaa se ystäviesi kanssa!