- Pääajatus: Garnacha on paljon muutakin kuin viinisekoituksissa käytettävä täydentävä lajike. Siitä voidaan valmistaa maailmanluokan yhden rypälelajikkeen viinejä.
- Prioratin vallankumous: 1980-luvun viinintekijät auttoivat palauttamaan Garnachan kansainvälisen arvostuksen.
- Missä kannattaa etsiä: Priorat, Gredos, Aragón, Navarra, Montsant ja Bullas ovat kiinnostavimpia alueita.
- Maistamisen arvoisia viinejä: kirjoittaja nostaa esiin muun muassa Clos Erasmuksen, L’Ermitan, Alto Moncayon, Comando G:n viinit sekä Casa Castillon, Sauran ja Julia Casadon hankkeet.
- Välimerellinen näkökulma: Garnacha on löytämässä oman ilmaisunsa myös Kaakkois-Espanjan viinialueilla.
Kirjoittajasta: Dmitry Kesadov on viiniasiantuntija ja toimittaja, joka on valmistunut Enotria-viinikoulusta. Hän on asunut Espanjassa vuodesta 1996 ja erikoistunut ruokaan, viiniin ja ravintoloihin osana espanjalaista kulttuuria.
Miksi Garnachaan kannattaa tutustua
Hyvää päivää taas. Olen Dmitry Kesadov, viiniasiantuntija, ja jatkamme gastronomisia muistiinpanojamme Espanjasta. Tarkoituksenamme on houkutella teidät mukaan espanjalaisen viinin ja ruokakulttuurin kiehtovaan maailmaan.
Omalla alueellamme on niin paljon viinitiloja ja ravintoloita, että valinnanvaran edessä voi mennä suorastaan ymmälleen. Lopulta saattaa tehdä mieli luopua kaikesta harkinnasta ja vain syödä ja juoda kaikkea, mitä vastaan tulee, luottaen siihen, että espanjalainen on automaattisesti hyvää.
Ajatuksessa on perää, mutta vain osittain. Hyvää on tarjolla paljon, mutta joukosta löytyy myös jotakin todella poikkeuksellista. Juuri näistä erityisistä löydöistä pyrimme kertomaan.
Olemme jo puhuneet Monastrellista. Tänään vuorossa on Garnacha, lajike, josta monien mielestä saattaa tulla espanjalaisten punaviinien todellinen tunnuskuva.
Garnacha lyhyesti
- Nimet: Espanjassa Garnacha, Ranskassa Grenache.
- Ilmasto: lämpöä rakastava lajike.
- Ominaisuudet: suhteellisen ohutkuorinen eikä aina helppo viljeltävä. Altis tietyille kasvitaudeille ja toisinaan varsin oikukas.
- Kasvupaikka: viihtyy kuivassa maaperässä ja kivisillä rinteillä, mutta menestyy myös muissa ympäristöissä.
- Kypsyminen: myöhään kypsyvä lajike.
- Viljelyalueet: Espanja, Ranska, Yhdysvallat, Afrikan eri alueet ja Australia.
Garnachan alkuperä ja asema Espanjan viininviljelyssä
Garnachaa pidetään yleisesti espanjalaisena lajikkeena. Sen alkuperää olisi kuitenkin ehkä täsmällisempää tarkastella niiden alueiden kautta, joilla sijaitsi aikoinaan useita suuria keskiaikaisia kuningaskuntia.
Näihin kuuluivat Pamplonan kuningaskunta, joka oli olemassa 1000-luvulta lähtien ja ulottui Pyreneiden molemmille puolille, sekä Aragónin kuningaskunta, joka valtansa huipulla hallitsi alueita nykyisen Ranskan, Katalonian ja Valencian suunnalla. Lisäksi voidaan mainita Kastilian kreivikunta, Roussillonin kreivikunta ja tietenkin Navarran kuningaskunta.
Voimme olla melko varmoja siitä, että Garnacha oli näiden baskien, katalaanien, ranskalaisten ja espanjalaisten asuttamien alueiden viininviljelijöille tärkeä, ellei jopa kaikkein tärkein rypälelajike.
Espanjalaisten viiniharrastajien keskuudessa keskustellaan nykyään usein ajatuksesta, jonka mukaan juuri Garnacha, ei Tempranillo, olisi se aidosti kotoperäinen lajike, joka parhaiten ilmentää Espanjan makua ja luonnetta.
Mutta tässä kohtaa syntyy erikoinen ristiriita.
Espanjalaiset viinikriitikot ovat kirjoittaneet Garnachan uudesta suosiosta jo vuosien ajan. Eräs ystäväni kertoi minulle hiljattain jälleen kerran viinilehden artikkelista, jossa puhuttiin muka aliarvostetusta Garnachasta ja espanjalaisen viinin uudesta aallosta.
Mutta hetkinen, kysyin häneltä. Entä Priorat?
Jostakin syystä monet eivät vieläkään yhdistä Prioratia suoraan Garnachaan.
Priorat ja 1980-luvun viinivallankumous
Tässä meidän on syytä pysähtyä hetkeksi ja suunnata Prioratiin, alueelle, joka ei tietenkään keksinyt Garnachaa mutta auttoi nostamaan sen takaisin kansainvälisen viinimaailman huipulle.
Jos puhumme Garnachan uudesta noususta ja suoranaisesta Garnacha-innostuksesta, sen lähtökohta löytyy mielestäni nimenomaan 1980-luvun Prioratista.
René Barbier, Álvaro Palacios, Daphne Glorian, José Luis Pérez ja heidän seuraajansa olivat keskeisessä asemassa tässä muutoksessa.
Nykyiset nuoret Garnacha-tähdet, joihin palaamme myöhemmin, edustavat jo toista aaltoa.
Prioratin hämmästyttävää nousua olisi mahdotonta käsitellä yhdessä artikkelissa perusteellisesti, mutta yritetään hahmotella sen pääpiirteet.
1900-luvulla Prioratin viinitarhat olivat pitkään rappiolla. Viinikirva, sodat ja muut vaikeudet tekivät viininviljelystä yhä kannattamattomampaa, ja yli puolet väestöstä muutti rannikon suuntaan.
D.O. Tarragonan viinialueella valmistettiin hyviä viinejä, mutta ei juuri sen enempää.
Sitten 1980-luvulla joukko ihmisiä sai aikaan jotakin, jota alettiin myöhemmin kutsua Prioratin ihmeeksi tai Prioratin viinivallankumoukseksi.
Kyse ei ollut sattumalta onnistuneista kokeiluista. Nämä ihmiset tiesivät tarkalleen, mitä tekivät etsiessään ainutlaatuisia viinitarhapalstoja. He tunsivat Garnachan ja ymmärsivät sen arvon.
Álvaro Palacios tuli Riojan viinintekijäsuvusta, eikä Garnacha ole siellä koskaan ollut mikään merkityksetön lajike. Carlos Pastrana, René Barbier ja José Luis Pérez olivat hekin asiantuntevia ja kokeneita ammattilaisia.
He valitsivat tietoisesti vanhojen köynnösten palstoja ja tavoittelivat erittäin pieniä satomääriä muiden laatua korostavien periaatteiden ohella.
Myös maantiede auttoi. Kuten edellä totesin, Priorat sijaitsee kulttuurisesti varsin erityisellä alueella. Ranskalaiset, katalaanit ja espanjalaiset voivat kaikki pitää sitä omalla tavallaan läheisenä.
Ranskalaiset viininystävät ottivatkin Prioratin viinit vastaan melkein kuin omansa, tunnistivat nopeasti niiden laadun, ja sen seurauksena hinnat ja arviot nousivat muutamassa vuodessa huimasti.
L’Ermitan, Clos Martinet’n, Clos Erasmuksen ja Clos Mogadorin kaltaiset viinit murensivat Riojan ja Ribera del Dueron hallitsevaa asemaa ja nousivat maailman viinieliittiin lähes suoraan, ilman pitkää odotusta.
Espanjan historiassa on toki omat erityispiirteensä.
Täällä ei aina ole helppoa puhua suurista mullistuksista tai sensaatioista. Garnacha on esimerkiksi ollut eräänlainen sensaatio jo yli kaksikymmentä vuotta. Vielä Prioratin poikkeuksellisten saavutusten jälkeenkin lajikkeesta puhutaan Espanjassa toisinaan ikään kuin se olisi vasta lupaava tulokas tai jokin paikallinen erikoisuus.
Yhdysvaltojen kaltaisessa nopeammin ja kaupallisemmin toimivassa maassa kaksikymmentä vuotta olisi luultavasti riittänyt tekemään Garnachasta vakiintuneen klassikon.
Garnachan luonne ja sen käyttö viinisekoituksissa
Garnachaa voi lähestyä monella tavalla.
Monille, myös minulle, se on yllättävän vaikeasti tunnistettava lajike. En aina pysty erottamaan sitä sokkomaistelussa enkä välttämättä osaa kuvata sen aistinvaraisia ominaisuuksia täsmällisesti.
Tätä vaikeasti määriteltävää luonnetta voidaan pitää yhtenä lajikkeen vahvuuksista, mutta samalla se saattaa vaikeuttaa Garnachan ymmärtämistä ja markkinointia.
Ei ole sattumaa, että Garnachaa käytetään usein viinisekoituksissa yhdessä Syrahin, Mourvèdren, Cabernet Sauvignonin ja Tempranillon kaltaisten lajikkeiden kanssa.
Syyt vaihtelevat alueittain, samoin kuin tavoiteltu lopputulos.
Riojassa valmistetaan esimerkiksi myös sataprosenttisia Garnacha-viinejä, mutta tavallisemmin lajiketta sekoitetaan Tempranilloon.
Rhônen laaksossa sijaitsevassa kuuluisassa Château de Beaucastelissa Jacques Perrin käytti viineissään kolmeatoista rypälelajiketta, ja Grenache muodosti vain noin 30 prosenttia viinitarhojen istutuksista.
Australiassa Grenache oli aikanaan maan viljellyin rypälelajike, mutta myöhemmin Shiraz ja Cabernet Sauvignon syrjäyttivät sen suurelta osin.
Legendaariset Garnacha-viinit ja kriitikoiden pisteet
Samalla on täysin selvää, että Garnachasta on valmistettu ja valmistetaan edelleen poikkeuksellisia yhden rypälelajikkeen viinejä.
Pääroolissa Garnacha voi näyttää parhaat puolensa todella vaikuttavalla tavalla.
Álvaro Palacios on nimennyt Château Rayasin suosikkiviinikseen ja omasta mielestään jopa maailman parhaaksi viiniksi. Mieluiten vuoden 2000 vuosikertana.
Château Rayas tulee Châteauneuf-du-Papesta, jossa Reynaud’n perhe valmistaa noin kolmentoista hehtaarin tilallaan suurenmoista Garnacha-viiniä.
Tarinan mukaan perheyrityksen synty juontaa juurensa epäonniseen sattumaan. Vuonna 1880 notaari Albert Reynaud menetti kuulonsa ja joutui vaihtamaan ammattia. Niinpä hän osti viinitarhan.
Viiniharrastajat tietävät, että jo ennen Bordeaux’n nousua maailman johtavaksi viinialueeksi Etelä-Ranskan viinit, kuten Hermitage, Côte-Rôtie, Gigondas ja Châteauneuf-du-Pape, nauttivat poikkeuksellista arvostusta.
Mourvèdre, Syrah ja Grenache kuuluvat näiden viinien tärkeimpiin rypälelajikkeisiin.
Ei siis ole ihme, että Robert Parker, jonka vaikutus auttoi vahvistamaan Bordeaux’n viinien kansainvälistä arvostusta, ihastui myös Rhônen laakson viineihin ja korosti toistuvasti espanjalaisen Garnachan valtavaa potentiaalia.
Vuonna 2009 hän teki jopa erityisen matkan Espanjaan. Sitä ennen hän oli kertoman mukaan käynyt maassa vain kerran kolmekymmentä vuotta kestäneen uransa aikana.
Tällä kertaa hän osallistui erityiseen Garnacha-maisteluun Wine Future -konferenssissa.
Eikä pidä unohtaa hänen kuuluisia sadan pisteen arvioitaan.
Tempranillosta valmistetut viinit ovat saaneet korkeimman pistemäärän lukuisia kertoja: Artadi vuonna 2004, Benjamín Romeon viinit vuosina 2004 ja 2005, Ramírez de Ganuza vuonna 2004, Numanthia vuonna 2004, Pingus vuosina 2004 ja 2012 sekä Vega Sicilia vuonna 1962, muiden muassa.
Garnacha ei kuitenkaan jää jälkeen.
Esimerkkejä ovat L’Ermita vuodelta 2013, Arrels del Prioratin pitkään kypsytetty Garnacha, Aragónin Alto Moncayo kahdesti sekä Prioratin Clos Erasmus.
Lisäksi Benjamín Romeon Contador, jonka tekijä valitettavasti menehtyi vuonna 2026, on Garnachaa sisältävä viinisekoitus.
Listaan voidaan lisätä myös Comando G:n Gredosissa valmistamat, viime vuosina huomiota herättäneet sadan pisteen Garnacha-viinit Rumbo al Norte 2016 ja 2021 sekä saman tuottajan Tumba del Rey Moro 2023.
Álvaro Palacios on puolestaan valmistanut Riojassa erinomaisen Garnachan, Quiñón de Valmira 2023:n.
Ja tietenkin Priorat: Clos Erasmus vuosilta 2004, 2005, 2013 ja 2020, Les Manyes 2024 sekä Nit de Nin Mas d’en Caçador 2020.
Usein kyse on viineistä, joita ei ole valmistettu kokonaan Garnachasta, mutta joissa lajikkeella on aina päärooli tai vähintään hyvin merkittävä asema.
Garnacha Espanjan ulkopuolella
Garnachalla on vielä yksi etu Tempranilloon nähden: Grenache on aidosti kansainvälinen rypälelajike, kun taas Tempranillo yhdistetään paljon vahvemmin Espanjaan.
Rhônen laakson suurten Grenache-viinien lisäksi erinomaisia esimerkkejä löytyy Yhdysvalloista, muun muassa John Albanin ja Sine Qua Nonin hankkeista, sekä Australiasta, jossa esimerkiksi Torbreck on osoittanut lajikkeen mahdollisuudet.
Uusi Garnacha: tyylit, tuottajat ja tulevaisuus
Siirrytään nyt ajankohtaisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea siihen, mistä kannattaa etsiä parhaita Garnacha-viinejä.
Riojan ja Ribera del Dueron parhaiden viinien perinteistä tyyliä, jolle ovat ominaisia voimakas hedelmäisyys ja suklaiset aromit, täydentää nykyään uudenlainen Garnacha.
Ehkä lajike löytää tulevaisuudessa paikkansa osittain Pinot Noirin rinnalta. Pinot Noirilla on joka tapauksessa melko rajalliset mahdollisuudet yleistyä laajamittaisesti Espanjassa.
Garnachasta saattaa tulla niiden suosikki, jotka arvostavat hienovaraisuutta, monikerroksisuutta, vaikeasti tavoitettavia vivahteita ja vähitellen avautuvia aromeja.
Vanhojen viinintekijäsukujen uudet sukupolvet työskentelevät jo innokkaasti Garnachan parissa.
René Barbier III ja Balaguerin perhe loivat Prioratissa maineikkaan Ca del Viudes -viinin.
Daniel Jiménez-Landi jätti perheensä viinitilan vuonna 2012 ja lähti mukaan Comando G -hankkeeseen, jossa tutkitaan Garnachan mahdollisuuksia ja kokeillaan uudenlaisia valmistustapoja.
Aragónissa nostaisin esiin Bodegas Aragonesasin Fagus-viinin ja Bodegas San Alejandron Clos de Baltasarin.
Jälkimmäinen viinitila on saanut toistuvasti kulta- ja hopeamitaleita kansainvälisessä Grenaches du Monde -kilpailussa.
Kyseessä on merkittävä kilpailu, johon osallistuu runsaasti tuottajia. Monissa kilpailuissa jaetaan yli kuusikymmentä kultamitalia.
Ranskalaiset ja espanjalaiset ovat yleensä kärkijoukossa, mutta mukana on myös italialaisia, erityisesti Sardiniasta, australialaisia ja monien muiden maiden tuottajia.
Myös Toledon, Madridin, Cariñenan, Campo de Borjan, Navarran ja Montsantin viinit vaikuttavat erittäin lupaavilta.
Näiltä alueilta löytyy jo nyt hämmästyttävän hyvää vastinetta rahalle. Kehotan kaikkia seuraamaan, millaisia uusia Garnacha-tähtiä näiltä seuduilta vielä nousee.
Olen vakuuttunut siitä, että niitä tulee.
Alto Moncayo ja Aragónin Garnacha
Alto Moncayoa ei tietenkään voi jättää mainitsematta.
Hankkeessa ovat mukana Campo de Borjassa toimiva Bodegas Borsao, Jorge Ordóñez, Dan Philips ja viinintekijä Chris Ringland.
Australialainen Chris Ringland onnistui tekemään jotakin poikkeuksellista jo kolmannen kerran loistavalla urallaan.
Ensin tulivat hänen omat arvostetut Shiraz-viininsä ja sitten El Nido -hanke, joka nosti Espanjan Välimeren rannikon Monastrellin kansainväliseksi huippulajikkeeksi. Seuraavaksi oli Garnachan vuoro.
Ringland loi Alto Moncayon, jonka vuosikerrat 2007 ja 2009 saivat molemmat Parkerilta täydet 100 pistettä.
Gredos: modernin Garnachan ydinalue
Ehkä tunnetuin nykyisen huippu-Garnachan alue on Gredos.
Edellä mainitun Comando G:n lisäksi täällä toimii monia muitakin kiinnostavia viinintuottajia.
Comando G:n viinien hinnat nousevat yhä useammin kolminumeroisiksi, mutta esimerkiksi Soto Manriquen erittäin hyviä Garnacha-viinejä saa edelleen huomattavasti edullisemmin.
Mainitsisin myös 4 Monosin, Bernabelevan ja Telmo Rodríguezin Pegaso-hankkeen.
Nämä ovat omaleimaisia viinejä, melko kevyitä rungoltaan mutta niin täynnä energiaa ja aromaattista voimaa, että keveys näyttäytyy selvänä vahvuutena eikä puutteena.
Niihin kannattaa tutustua ja niistä kannattaa nauttia jo nyt.
Garnacha Alicantessa, Murciassa ja Välimeren rannikolla
Tässä vaiheessa jotkut lukijat saattavat jo ihmetellä, miksi olemme matkustaneet näin kauas kotiseudultamme.
Nämä gastronomiset muistiinpanothan käsittelevät ennen kaikkea omaa aluettamme ja paikallisen viini- ja ruokakulttuurin kiinnostavimpia puolia.
Aragón, Priorat ja Gredos sijaitsevat kuitenkin melko kaukana Välimeren rannikoltamme.
On totta, ettei Garnacha kuulu Kaakkois-Espanjan hallitseviin rypälelajikkeisiin.
Artikkelissamme espanjalaisten viinien eteläisestä tyylistä sekä Monastrellia käsittelevässä kirjoituksessa tutustuimme jo Välimeren alueen tärkeimpiin lajikkeisiin: Monastrelliin, Moscateliin, Garnacha Tintoreraan, Giróhon ja Bobaliin.
Silti myös täällä viljellään Garnachaa, ja vieläpä erittäin hyvää sellaista.
Esimerkiksi Casa Castillo valmistaa El Molar -viiniä.
Perinteikkäältä Bodega Castañolta löytyy puolestaan GMS, joka valmistetaan tunnetusta Garnachan, Monastrellin ja Syrahin yhdistelmästä. Tästä sekoituksesta on jo lähes tullut oma klassinen viinityylinsä.
Bullas: Garnachan uusi kotiseutu
Nyt näyttää jopa siltä, että Välimeren alueen Garnacha on muodostamassa aivan omaa tunnistettavaa aluettaan D.O. Bullasin sisällä.
Bullasiin kannattaa muuten matkustaa ainakin kolmesta syystä.
Ensinnäkin kyseessä on omaleimainen korkealla sijaitseva alue, jolla on omat maisemansa, ruokaperinteensä, historiansa ja kulttuurinsa.
Viininviljelyn perinteet ulottuvat täällä hämmästyttävän kauas, tuhansien vuosien taakse. Seutu on nähnyt niin foinikialaisten ajan kuin roomalaisvallankin.
Paikallisen tarinan mukaan temppeliherrat edistivät 1200-luvulla viininjuontia entisestään ja kehottivat ihmisiä suosimaan viiniä veden sijaan, sillä vettä pidettiin tuolloin epäterveellisenä.
Toinen hyvä syy käydä Bullasissa on sen erinomainen viinimuseo, jollaisen löytymistä näin pieneltä paikkakunnalta ei välttämättä osaisi odottaa.
Kolmas syy on tietenkin itse viini.
Bullasin viineissä on oma erityinen luonteensa. Ja näyttää siltä, että Monastrellin lisäksi paikalliset viinintekijät alkavat saavuttaa todella kiinnostavia tuloksia myös Garnachalla.
Lähes samaan aikaan, vuosina 2015 ja 2016, madridilainen sellisti Julia Casado ja Sauran perhe aloittivat työnsä Bullasin Garnacha-viinitarhoilla.
Nykyään heidän valikoimiinsa kuuluu Monastrell-viinien lisäksi myös Garnachasta valmistettuja lippulaivaviinejä: Bodega Sauran Cauro Ventum ja Raigón sekä Julia Casadon Vinos de Sur Salvaje -hankkeen El Ninja de las Uvas.
Kun mukaan lisätään vielä Paraísos Perdidos -hankkeen Garnacha, erityisesti Vida Salvaje, on vaikea uskoa, että kyse olisi pelkästä sattumasta.
Bullasin ja Caravaca de la Cruzin korkealla sijaitsevat, kuivat ja lämpimät alueet saattavat vielä nousta Garnachan tunnetuiksi kotiseuduiksi muiden tässä artikkelissa esiteltyjen viinialueiden rinnalle.
Lopuksi
Siispä rohkeasti matkaan. Kannattaa lähteä tutkimaan oman alueemme vuoristoista sisämaata.
Maistakaa tässä mainittuja viinejä, tutustukaa uusiin Garnacha-tuottajiin, antakaa innostuksen tarttua ja liittykää tämän kiehtovan rypälelajikkeen kasvavaan ystäväjoukkoon.
Löydettävää riittää vielä valtavasti, ja matkasta tulee varmasti nautinnollinen.
FAQ: usein kysytyt kysymykset Garnachasta Espanjassa
Ovatko Garnacha ja Grenache sama rypälelajike?
Kyllä. Garnacha on lajikkeen espanjalainen nimi ja Grenache sen ranskalainen nimi. Kyseessä on sama punainen rypälelajike, jota viljellään myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa.
Miksi Priorat on niin tärkeä Garnachan historiassa?
1980-luvulla Prioratin viinintekijät panostivat vanhoihin köynnöksiin, pieniin satomääriin ja erityisiin kasvupaikkoihin. Heidän viininsä auttoivat nostamaan Garnachan kansainväliseen arvostukseen ja osoittivat, että lajikkeesta voidaan valmistaa maailmanluokan huippuviinejä.
Miltä Espanjan alueilta kannattaa etsiä kiinnostavia Garnacha-viinejä?
Dmitry Kesadov nostaa esiin Prioratin, Gredosin, Aragónin, Navarran, Montsantin sekä Murciassa sijaitsevan Bullasin korkealla olevat viinitarhat. Jokainen alue tarjoaa omanlaisensa tulkinnan Garnachasta.
Valmistetaanko Garnachasta vain yhden rypälelajikkeen viinejä?
Ei. Garnachasta valmistetaan sekä yhden lajikkeen viinejä että viinisekoituksia. Sitä yhdistetään usein Tempranilloon, Syrahiin, Monastrelliin ja muihin punaisiin rypälelajikkeisiin alueen ja tavoitellun viinityylin mukaan.
Mitä Garnacha-viinejä Murciassa kannattaa maistaa?
Kirjoittaja suosittelee tutustumaan Casa Castillon El Molariin, Castañon GMS-viiniin sekä Bullasin uusiin Garnacha-viineihin, erityisesti Sauran perheen ja Julia Casadon hankkeisiin.
Päivitetty 20.10.2026. Artikkeli käsittelee viinikulttuuria ja on tarkoitettu vain täysi-ikäisille. Käytä alkoholia vastuullisesti. Tiedot ovat yleisluonteisia eivätkä muodosta kaupallista tarjousta.
